Useissa eri yhteyksissä voi kuulla ja lukea, kuinka monien kokemukset liikunnan aloittamista kohtaan voivat olla hyvinkin negatiiviset. Tuntuu, että aika ei riitä tai aikataulujen järjestely uudelleen on liian haastavaa. Energia ei riitä syystä jos toisesta. On vammoja tai sairauksia, jotka hankaloittavat liikuntaa.

Tosiasiassa aloittamisen kynnys voi olla suuri, mutta itse liikunnan lisääminen arkeen ei ole millään tavalla rakettitiedettä. Tärkeintä on sovittaa liikkuminen ja liikunta omaan arkeen niin, että aktiivisemmasta arjesta muodostuu vähitellen elämäntapa. Usein, kun kerralla tavoitellaan kuuta taivaalta ja päätetään nollatasolta aloittaa käymään salilla neljästi viikossa ja lenkillä päivittäin, niin mennään todella vahvasti metsään. Tällä asetelmalla useimmat jaksavat ehkä viikon tai pari, jonka jälkeen iskee väsymys ja palataan todennäköisesti samaan vanhaan toimintamalliin.

Liikunnan lisääminen on siis parhaimmillaan pieniä arjen muutoksia. Liikuntasuosituksia ei tarvitse saada täyteen pitkillä suorituksilla, vaan aktiivisuutta voi lisätä hyvinkin pienissä osissa. Viisi minuuttia kävelyä päivän askareiden lomassa. 10 minuuttia kävelyä kauppaan. Pyöräily töihin. Edes seisomaan nousu tauottaen pitkiä istumisjaksoja.

Kaikki edellämainitut asiat ovat täysin totta ja allekirjoitan nuo ajatukset täysin. Liikunnan lisäämisestä ei tarvitse tehdä vaikeaa. Mutta ymmärrän myös tilanteen, jossa se tuntuu vaikealta. Olen taannoisen liikuntavammani myötä joutunut järjestelemään elämääni ja ajatuksiani uudelleen. Suhtautumiseni asioihin on muuttunut jonkin verran, ja tietyllä tavalla ajatusmallini ovat laajentuneet. Yhtäkkiä minun ei ollutkaan mahdollista pitää yllä normaalia arkiaktiivisuuttani. Jalka paketissa on haastavaa selvitä edes päivittäisistä arjen askareista itsekseen. Itsenäisyys oli melko vähissä, kun lyhyidenkin matkojen liikkumiseen tarvitsi autokyydin.

Kun on useamman kuukauden ajan ollut hyvin passiivinen ja päivittäinen liikunta on jäänyt pitkän aikaa todennäköisesti alle 1000 askeleeseen per päivä (vs. suositeltu tavoite 10 000 askelta), onkin yllättävän vaikeaa palata liikunnan pariin. Akillesjänteeni katketessa maaliskuun lopussa, päätin että palaan treenien pariin mahdollisimman pian. Vamma oli kuitenkin vain jalassa, joten kyllähän yläkroppaa voisi treenata ja näin ylläpitää aktiivisuutta. Jotain kuitenkin tapahtui. Jäin paikoilleni. Liikuin vain sen verran, mitä oli pakollista sekä kuntoutin vammautunutta jalkaa.

Kuinka ihminen, joka on aina ollut aktiivinen, jääkin yhtäkkiä niin helposti paikoilleen? Olen itse liikunnan ja hyvinvoinnin ammattilainen, eli liikunta on käytännössä aina ollut miulle elämäntapa. Viime kuukaudet ovat haastaneet miut ajattelemaan, että jos aloittaminen tauon jälkeen tuntuu itselleni niin haastavalta, niin miltä se mahtaa tuntua ihmisestä, jota liikunta ja aktiivisuus ei yksinkertaisesti kiinnosta.

No, miten sitten aloittaa? Tällä hetkellä olen vähitellen pääsemässä jonkinlaiseen rytmiin kiinni, ja päiväni ovat vähä vähältä aktiivisempia. Aloittamisen tärkein tekijä on mielestäni päätös. Päätös tehdä parempia valintoja oman hyvinvoinnin kannalta. Itselleni hyvä motivointikeino on ollut tavoitteet: seuraan esimerkiksi askeliani puhelinsovelluksen avulla ja pyrin vähitellen pääsemään kohti tavoiteltavaa 10 000 askelta per päivä. Tällä hetkellä keskiarvo on n. 5 000 askeleessa, joten vielä on tekemistä aktiivisuuden lisäämisessä. Sovellus auttaa kuitenkin itseäni seuraamaan edistymistä samalla motivoiden: voisinko tänään olla hieman aktiivisempi kuin eilen?

Olen joutunut myös tekemään todella paljon ajatustyötä sen suhteen, minkä itse lasken liikunnaksi tai treeniksi. Omat ajatusmallini aktiivisuudesta ovat muokkautuneet melko paljon viime kuukausien aikana, sillä tällä hetkellä aktiivisuuteni lisäämiseksi riittää parin kyykyn tekeminen esimerkiksi siivoamisen lomassa. Illalla tv:n ääressä muutama punnerrus tai venyttelyä. Treenin tai liikunnan ei todellakaan tarvitse kestää pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti ollakseen liikuntaa. Kaikki liike vie meitä eteenpäin ja on tärkeää. Tavalliset kotiaskareetkin ovat aktiivisuutta.

Joten, jos sinustakin liikunnan aloittaminen tai aktiivisuuden lisääminen tuntuu vaikealta: pohdi, mikä on pienin muutos mitä voit todella tehdä edistääksesi tavoitettasi? Muista, että viisikin minuuttia on aina enemmän, kuin ei ollenkaan. On tärkeää tiedostaa hyvinvoinnin kannalta optimaalinen määrä liikuntaa, mutta on hyvä olla itselleen myös armollinen. Muutokset elämäntavassa ja arjessa ovat pysyvämpiä, kun ne tapahtuvat vähitellen. Jos asettaa riman jo alussa liian korkealle, niin siitä ei tule yleensä kuin paha mieli.

Konkreettisia pieniä tekoja arjen aktiivisuuden lisäämiseksi:

  • Päätä käydä päivittäin ulkona.
    Tämä ei tarkoita pitkiä juoksulenkkejä tai monen tunnin ulkolua. Siis jos et halua sen olevan niin. Näytä naamaasi ulkoilmassa, niin ajatukset kirkastuvat, kroppa saa happea ja todennäköisesti otat muutaman askeleen enemmän kuin sisällä jääkaapille kävellessä.
    Vie vaikka roskat, jos et keksi muuta syytä mennä ulos. Tämä on yksi konkreettinen teko, joka oli itselleni ensimmäisiä etappeja akillesjänteeni toipumisprosessissa. Päätin kokeilla, pärjäänkö portaissa itsekseni parin roskapussin kanssa.
    Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa oudolta, sillä kyllähän kaikki käyvät ulkona joka päivä. Voin kertoa salaisuuden: näin ei ole. On yllättävän helppo jäädä kotiin vaikka useammaksi päiväksi, jos ei ole pakollisia menoja ja on suurinpiirtein riittävästi ravintoa saatavilla.
  • Juo kahvi (tai tee) seisten tai vaikkapa ulkona.
    Siirrä aamu- tai päiväkahvihetkesi ulkoilmaan, parvekkeelle tai terassillle, tai kokeile vaihteeksi seisoa kupillisen juomisen ajan sen sijaan, että vajoaisit sohvan syvyyksiin.
  • Siivoa.
    Monella meistä on jotakin tekemättömiä askareita, joita tekemällä saat helposti lisättyä aktiivisuuttasi ja samalla saatat saada jotakin hyödyllistä aikaan. Yleensä siivoaminen on myös palkitsevaa hommaa, sillä työjäljen näkee välittömästi.
  • Jos liikut autolla, parkkeeraa hieman kauemmas kuin yleensä.
    Muutamakin parkkiruutu riittää. Jos tuntuu liian isolta muutokselta jättää auto kaupan pihassa parkkipaikan takanurkkaan, niin älä tee niin isoa muutosta. Muutamakin ”ylimääräinen” askel on aina eteenpäin.
  • Mittaa askeleitasi, tai aktiivisuuttasi.
    Jos teknologian käyttö on sinulle luontevaa, niin voit kokeilla erilaisia sovelluksia tai laitteita aktiisivuutesi seurantaan. Toki ei heti tarvitse ostaa askelmittaria tai aktiivisuusranneketta, sillä nykyisin on saatavilla monipuolisia sovelluksia älypuhelimiin. Näiden sovellusten tulokset ovat aina hieman suuntaa antavia, mutta niistä voi ehdottomasti nähdä yleisiä suuntaviivoja omasta aktiivisuustasosta.
  • Liiku lihasvoimin, jos mahdollista.
    Jos liikuntakykysi on tallella, niin pyri myös käyttämään sitä jotta se säilyy jatkossakin. Kauppaan kannattaa mennä kävellen tai pyöräillen, jos välimatkat ovat kohtuullisia.  Myös työmatkaliikuntaa kannattaa harkita: onnistuisiko esimerkiksi kerran viikossa kävellä tai pyöräillä töihin? Jos ei, niin käytätkö julkisia? Onnistuisiko jäädä yhtä pysäkkiä aiemmin kyydistä ja näin lisätä askelia? Tai omalla autolla liikkuessa, parkkeeraa edes se pari ruutua normaalia kauemmas. Jos mahdollista.

Onko liikunnan aloittaminen vaikeaa?

Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä, voi olla. Tee kuitenkin päätös, että pyrit tekemään aloittamisen itsellesi mahdollisimman helpoksi. Näin olet ottanut ensimmäisen askeleen aktiivisempaa elämäntapaa kohti.

–  Tanja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s