Kesän aikana olen jutellut paljon ystävien ja tuttavien kanssa omasta yrittäjyyspolustani ja hommista mitä liikunnanohjaajana voisin tehdä. Paljon hämmästellään rohkeutta, jota yrittäjyys vaatii. Yhden tuttavan kanssa tuli puhetta ammattivalinnoista ja hän kysyi minulta, mikä olisi minun unelmatyöni. Lyhyen pohdinnan jälkeen totesin, että tämä mitä nyt teen on unelmatyöni. Sanoessani sen ääneen, huomasin sen myös vahvemmin itse.

Viime aikoina olen pyöritellyt tuota unelmantyön käsitettä mielessäni enemmänkin. Miksi ihmiset tekevät niitä töitä, missä nyt ovat. On inspiroivaa nähdä ihmisiä, jotka selkeästi nauttivat työstään. Heistä huokuu energisyys ja positiivisuus. Kontrastina tähän ovat ihmiset, jotka taas eivät nauti työstään. Ne, joille työ on pelkkä rahan lähde. Lähipiirissäni ja myös oman kokemuksen myötä olen huomannut selkeän eron sillä, nauttiiko työstään vai ei. Epämääräiset sairaspoissaolot, pahantuulisuus, väsymys ja stressi tuntuvat olevan selkeää seurausta epämieluisasta työstä. Kuinka usein työstään nauttiva valittaa päivittäistä työtaakkaansa ja tulee päivän päätteeksi kotiin nollat taulussa?

IMG_2934

Jokaisella meillä on edes jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä elääksemme teemme. Nuorena olemme isojen valintojen äärellä, kun jo yläasteikäisenä pitäisi tietää mitä elämältään haluaa. Ammatti on hyvä valita tarkoin, sillä ei sitä myöhemmin sitten lähdetä enää muuttamaan. Tai jos teet alavaihdoksen, heität siinä samalla hukkaan vuosien työn. Puhumattakaan siitä kuinka hankalaa se on siinä vaiheessa, kun on jo lapset ja asuntolaina.  Parempi siis valita oikein.

Kuulostaa aika julmalta ja pelottavalta. Entä jos muutettaisiin asennetta vähän suotuisampaan suuntaan? Aloita siitä mistä nautit, tee siitä itsellesi ammatti. Jos mieli muuttuu matkan varrella, ei se ole katastrofi. Onko alanvaihto hukkaan heitettyä elämää ja potentiaalia? Ei, se on ollut opettavainen matka, joka rikastuttaa maailmankuvaa ja tuo uusia näkökulmia. Se on vahvuus.

Koska työ on välttämätön osa arkea, ei sitä siksi tulisi erottaa omaksi erilliseksi palaseksi, joka ei kuulu ns. normaaliin elämääni. Yleisesti vapaa-aika halutaan käyttää asioihin, jotka kehittävät ja vievät meitä eteenpäin. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että valveillaoloajastamme puolet menee töihin tai opiskeluun. Puolet. Ja se on osa elämää, halusimme sitä tai emme. Miksi emme siis pyrkisi myös työssämme kehittämään ja viemään itseämme eteenpäin? Tekemään työstä luonnollisen osan arkea, joka ei tunnu pakon sanelemalta vaan ennemminkin kanavalta toteuttaa ja elää unelmia?

Aika korkealentoista ja absurdia?

Enpä usko, ehkä kunnianhimoista mutta mahdollista. Mikä on pienin asia, mikä veisi sinut lähemmäs parempaa työssä viihtymistä? Voisitko asennoitua työhösi eri tavalla? Voisitko lähestyä työtä omien arvojesi kautta? Kun selventää itselleen, mitkä arvot vievät sinua eteenpäin. Miksi haluat tehdä asioita. On sinun helpompi peilata myös työtäsi niihin ja nähdä, ovatko ne menossa samaan suuntaan. Ehkä työtapojen muuttaminen mahdollistaisi myös paremman työssä viihtymisen?

–  Esimies, mahdollistatko työntekijöillesi yksilöllisiä työskentelytapoja?

Entä jos nykyinen työni ei vie minua eteenpäin, eikä se mahdollista arvojeni mukaista elämää?

Vietät elämästäsi melkein kolmasosan opiskellen tai töitä tehden. Jos tämä aika on sinulle ankeaa pakkopullaa – joka päivä – kuinka hyvin voit loppu ajan päivästä? Kuinka arvokkaaksi koet oman pahan olosi? Paljonko siitä on saatava enemmän palkkaa, että olet valmis olemaan tyytymätön kolmasosaan elämästäsi? Tai jos asian kääntää toisin päin: kuinka paljon pienemmällä palkalla olisit valmis työskentelemään, että nauttisit siitä mitä teet, myös työstäsi?

Ystäväpiirissäni on paljon alanvaihtajia sekä niitä, jotka työpaikan vaihdoksen myötä ovat löytäneet uuden kipinän työhön. Heidän puheiden sekä olemuksen myötä on hyvin selvää, että nykyinen elämä antaa paljon enemmän kuin edellinen työ tai ammatti. Ihmettelen muiden hämmästelyä aloittaa yrittäjänä heti ammattiin valmistumisen jälkeen. Mielestäni suurempaa rohkeutta ja ennen kaikkea itsensä arvostamista on tehdä valintoja oma hyvinvointi edellä. Ottaa ohjat omiin käsiin ja päättää tehdä toisin silloin, kun nykyiset maisemat eivät miellytä.

Uskon että jokaisessa meissä on sen verran rohkeutta, että uskallamme kyseenalaistaa nykyisen elämämme epäkohdat. Haaste onkin siinä, kuinka pitkälle olemme valmiita menemään niiden ratkaisemiseksi. Kuinka vahvasti olemme valmiita sitoutumaan muutoksiin, jotka tekevät arjestamme – siitä jokapäiväisestä elämästämme – parempaa, energisempää ja iloisempaa.

Syksyn valintoihin tsemppiä toivotellen

-Ronja

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s