Viime syksynä kirjoittelin alkutalven harmaudesta ja siitä, miten pimeys vaikuttaa mielialaan ja energiatasoihin. Tuolloin päätin, että tulevana talvena en anna sään vaikuttaa omaan fiilikseeni samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina, vaan päätin taistella harmautta vastaan. (Pääset lukemaan tuon postauksen täältä.)

Lääkkeeksi synkkyyteen kirjoitin seuraavan reseptin:

  1. Nautin valoisasta ajasta ulkoillen
  2. Liikun säännöllisesti
  3. Syön monipuolisesti ja säännöllisesti
  4. Nautin arjen pienistä elämyksistä

No, nyt on talvi takana päin ja kevät puskee täysillä päälle. Miten onnistuin?

Verrattuna muihin talviin, oli tämä huomattavasti ”valoisampi” harmaudesta huolimatta. Mitä siis tein toisin?

1. Lisäsin ulkoilua

Alkuun ulkoilua oli satunnaisesti noin 5-15min pätkiä 1-2 kertaa työviikon aikana. Kun tuntui, että ajatukset junnaavat samaa rataa, heitin takin niskaan ja lähdin lyhyelle happihyppelylle. Kun tavoitteeksi riittää lyhytkin käväisy ulkona, ei kynnys toteutukselle kasva liian isoksi. Vuodenvaihteen jälkeen satunnaiset happihyppelyt muuttuivat melko säännöllisiksi aamupalan jälkeisiksi kävelylenkeiksi. Aikaa lenkillä on hurahtanut noin 30 minuuttia ja samalla ehtii nauttia aamuauringosta ja äänikirjoista. Tästä on pikkuhiljaa muodostumassa minulle rutiini, josta saan hyvän startin päivään.


2. Säännöllinen liikunta

Tässä ei tullut kovin suurta muutosta entiseen, muuten kuin kävelylenkkien osalta. Viikon aikana liikun työn puolesta jonkin verran ja vapaa-ajalla treenaan 3-4 kertaa. Liikunnan piristävän vaikutuksen sijaan kehityskohteenani onkin lähinnä kehonhuollon ja treenaamisen tasapainon löytäminen. Säännöllinen liikunta on kuitenkin ollut oleellisessa osassa jaksamisen kannalta. Treenipäivät rytmittävät arkeani ja niille varattu aika antaa mahdollisuuden irtautua muista asioista kokonaan.

.

3. Suunnittelin etukäteen, mitä syön

Suunnittelemattomuus ruuan suhteen on pahin energiasyöppö, minkä omalle kohdalleni keksin. Jos väsyneenä täytyy nyhjäistä tyhjästä ruokaa, on katastrofi taattu. Tämän takia suunnitelmallisuus on kulkenut matkassani jo paljon ennen viime talvea, mutta nyt kiinnitin enemmän huomiota välipaloihin. Välipalat ovat samaan aikaan hyvin helppo ja vaikea osa säännöllistä ateriarytmiä. Omalla kohdallani ne jäävät auttamatta unohduksiin, jos niitä varten ei ole selkeitä tarvikkeita varattuna. Eli jos kaapissa ei ole etukäteen mietittyä välipalaa, sitä tuskin tulee päivällä spontaanisti keksittyä ja syötyä. Tätä ongelmaa varten kehittelin toimivat välipalat niihin hetkiin, milloin niitä selkeästi tarvitsen ja kas kumma kun energiaa riittää paremmin!

.

4. Jokainen männynkäpy on elämys!

Talvella sitä helposti jää synkistelemään kaikkia vähänkin negatiivisia asioita ja parhaassa tapauksessa vielä niitä sellaisia, mihin ei itse voi vaikuttaa. Näiden juttujen sijaan yritin nauttia enemmän arjen pienistä elämyksistä. Tuijottelin lintuja, jotka kiikkuivat koivun oksissa, annoin auringonpilkahduksen paistaa silmään ja fiilistelin sitä, miten mukavalta tuntuu pitää kaksia villasukkia jalassa. Kyllä täytyy myöntää, että harmaakin päivä muuttuu pikkaisen värikkäämmäksi, kun nauttii ihan täysillä jokaisesta mahdollisesta valonpilkahduksesta. Eli jos perisuomalainen lausahdus kuuluu että ”aina on mahdollinen paikka pahoittaa mieli” ja tämän kääntää siihen että ”aina on mahdollinen paikka ilahtua arkisista asioista”, pääsee synkistelystä tosi pitkälle.

.

Suomessa kesä on asennekysymys mutta niin on talvikin

Tämän opin kantapään kautta. Monesti talven apeus oikeutetaan juuri sillä pimeyden ja kylmyyden olemassaololla. ”Ei kai tässä muutakaan voi, kun on niin pimeää…” Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, on kohdallani mieliala hyvin verrattavissa taivaan väriin. Tällä on helppo oikeuttaa itselleen se, että harmaana päivänä ei tarvitse edes yrittää olla hyvällä tuulella. Nyt kun tietoisesti päätin taistella harmautta vastaan, huomasin muistuttavani itseäni siitä, että pää pitää pitää pystyssä kaikesta huolimatta. Ja se auttoi. Ainakin suurimmassa osassa tapauksia.

Omiin energiatasoihin vaikuttaa moni asia ja itselleni merkittävimmät tekijät olivat ehdottomasti ulkoilun lisääminen ja asennemuutos. Sen sijaan, että tyytyy vallitsevaan tilanteeseen, on parempi tehdä jotain, mikä saa aikaan muutoksen. Koska sää on kohtalaisen pysyvä ja meistä riippumaton tekijä, on turha käyttää energiaa pilvien manaamiseen. Sen sijaan omiin ajatuksiin ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin minä itse. Miksi en siis päättäisi muuttaa tapaa ajatella, jos tämänhetkinen mieliala ei miellytä?

Kun löytää oikeat avaimet omien energialukkojen avaamiseen, on mahtavaa huomata, miten moneen asiaan voi itse vaikuttaa. Hyvin harva asia on loppujen lopuksi täysin meidän ulottumattomissamme ja siksi ulkoisten tekijöiden kiroaminen ei tuo pysyviä ratkaisuja ongelmiin. Suosittelenkin siis kääntämään katseet ympäröivistä asioista itseemme ja kysymään ensin itseltämme, mitä voisimme tehdä, jotta asiat olisivat ja sujuisivat jatkossa paremmin.

Kevään auringosta ja lämpimistä päivistä nauttien,

Ronja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s