Syöminen voidaan jaotella kahteen kategoriaan: fysiologisen tarpeen vaatimaan syömiseen (homeostaattinen syöminen) sekä ei-fysiologiseen eli ei-homeostaattiseen syömiseen. Jos söisimme vain fysiologisen tarpeen mukaan, olisi meillä paljon vähemmän ongelmia liikalihavuuden ja muiden elämäntapasairauksien osalta. Valitettavasti homma ei kuitenkaan mene ihan näin, vaan ruokaan ja syömiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten sosiaaliset tapahtumat, tunteet ja opitut käyttäytymismallit.

Arjessa sitä tulee harvemmin eroteltua, onko syöminen fysiologinen pakko vaiko vaan esim. sosiaalisen tilanteen luomaa käytöstä ja monelle meistä päivän ruokailut koostuvatkin näistä molemmista tekijöistä. Se, kumpi näistä on vallitsevassa roolissa, voi vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen.

Syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni?

Osalle meistä ruoka on polttoainetta, joka auttaa jaksamaan, kun taas toisille ravinto on selkeästi nautinnon lähde. Ymmärrettävästi kumpikaan ääripää ei ole se paras vaihtoehto ja jokaisen olisikin hyvä löytää se oma kultainen keskitie. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ääripäästä riippumatta ravitsemuksen pitäisi olla tasapainoista ja monipuolista.

Tasapainoisella ruokavaliolla tarkoitan sitä, että ateriat sisältävät riittävästi eri energiaravintoaineiden lähteitä (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit). Kun nämä ovat tasapainossa, yksittäisten ”paheiden” määrä ei kasva kokonaisuudessa liian suureksi (esimerkiksi sokeri, rasva, suola). Tasapainoisuuteen voi myös lukea sen, että ruokailuvälit ovat tasaisia. Tällöin yksittäisten aterioiden väli ei kasva liian pitkäksi ja annoskoot pysyvät maltillisina.

Monipuolisuus sen sijaan tarkoittaa sitä, että ravinnossa käytetään monipuolisesti eri raaka-aineita. Niin hyvää kuin se perus pasta ja jauheliha salaatin kanssa onkin, ei se riitä tuomaan kaikkia tarvittavia ravintoaineita keholle päivästä ja viikosta toiseen. Monipuolisuus takaa yhdessä tasapainoisen ravitsemuksen kanssa myös esimerkiksi suolan maltillisemman käytön.

Muusta kuin fysiologisesta tarpeesta johtuva syöminen voidaan määritellä jossakin määrin turhaksi. Napostelu televisiota katsellessa, sosiaalisen normin painostama palaveripulla tai suruun syöminen. Pärjäisimme varmasti ilmankin, mutta ruualla on kylläisyyden tuottamisen lisäksi toinenkin tehtävä, nautinnon tuottaminen. Monesti emme kuitenkaan hae sen kummempaa nautintoa syömisellämme. Syömme, koska se on tapa. Meillä ei ole muutakaan tekemistä tai se on palkinto. Miksi lapamme suuhumme energiaa, jolle ei ole mitään tarvetta? Tarvitseeko sitä miettiä?

Opittu käytösmalli

Onko sinulle iskostunut päähän ajatus siitä, että lautanen pitää aina syödä tyhjäksi, vaikka olisitkin jo kylläinen? Ajatus on perujaan siitä, että lapsi oppisi itse arvioimaan, paljonko jaksaa syödä, mutta eikös meidän aikuisina se pitäisi jo osata? Ylilyöntejä sattuu aikuisellekin, mutta fiksumpana meidän olisi aika oppia kuuntelemaan kehoamme. Kun olen kylläinen, en syö enempää. Sen lisäksi että lautanen pitää syödä tyhjäksi, olemme myös oppineet, että ruokaa pitää syödä koko rahan edestä. Kuinka monelle on sattunut ylilyönti kiinalaisessa buffetissa?

Omaksumme ruokaan liittyviä käytösmalleja lapsesta asti ja jatkamme niiden luomista myös aikuisina. Olemme oivia luomaan erilaisia comboja ruuan ympärille. Päiväkahvi ja makea välipala, elokuva ja napostelu, terassi ja olut. Mitkä asiat arjessasi pyörivät ruokaan liittyvien yhdistelmien ympärillä? Paljonko ne tuovat ekstraenergiaa päivääsi kalorien muodossa?

Palkitseminen

Moni oppii jo lapsena, että ruoka on palkkio hyvin tehdystä työstä. ”Kun siivoat huoneesi, saat palkaksi karamellin”. Kuinka moni meistä palkitsee edelleen itsensä hyvin tehdystä salitreenistä herkuilla tai raskaan työpäivän lasillisella viiniä? Millainen on suhteemme ruokaan, kun se muuttuu perusedellytyksestä palkinnoksi tai rangaistukseksi?

Palkinnoissa itsessään ei ole mitään vikaa. Ne voivat motivoida meitä eteenpäin ja auttaa saavuttamaan tavoitteet. Kuitenkin yhdistettynä ruokaan, käytöksemme kääntyy pyörimään yhä enemmän ruuan ympärille. Lapsilla tämä ohjaa käsitystä ruuasta väärään suuntaan. Aikuisilla, varsinkin ylipainoisilla se taas tekee hallaa koko ruokailutottumusten parantamiselle. Millä muulla voisit itsesi palkita?

Sosiaalinen paine

Onko rippijuhlissa ok kieltäytyä herkuista? Entä jos ruoka on valmistettu sinua ajatellen? Sosiaalinen paine asettaa meille haastavia kysymyksiä, joihin pitäisi pystyä vastaamaan lyhyessä ajassa. Satunnainen napostelu ei kaada kenenkään hyvää ruokavaliota, mutta kun vaikkapa työ vaatii edustamistehtäviä päivittäin ja tarjolla on aina palaveripulla, voi kieltäytymisestä tulla hankalaa. Sosiaalisia tilanteita varten on hyvä miettiä etukäteen itselleen sopiva ratkaisu. Tällöin tilanne ei pääse yllättämään ja voit tehdä harkitun ratkaisun itse. Sen lisäksi myös vastapuoli voi koittaa tehdä tilanteen helpoksi toiselle. Esimerkiksi dieettiä noudattava urheilija tai elämäntaparemonttia tekevä ystävä voi kokea liiallisen tuputtamisen ahdistavaksi.

Oma kultainen keskitie

Minne sinä sijoitut ravitsemuksen tiellä? Oletko enemmän nautiskelija vai onko syöminen sinulle pelkkä energian lähde? Onko syömisesi tasapainossa vai kaipaisiko se pientä korjausliikettä? Terveellinen ravitsemus näkyy pidemmällä aikavälillä painon vakautena. Eli painosi pysyy suhteellisen samoissa lukemissa vuodesta toiseen. Painonnousu kertoo, että energiaa tulee enemmän kuin keho pystyy hyödyntämään ja tällöin ruokailutottumuksissa on jotain vinksallaan.

Epätasapaino voi näkyä myös esimerkiksi kehityksen hidastumisena tai pysähdyksenä, kun kyseessä on paljon liikkuva. Kun keho ei saa tarpeeksi energiaa ja tarvittavia ravintoaineita, joutuu se ponnistelemaan perus toimintakyvyn ylläpitäjänä eikä paukkuja riitä enää kehittymiselle.

Kuuntele kehoasi

Terve keho kertoo, kun meillä on nälkä tai kun olemme kylläisiä. Myös ruuansulatuksen häiriöt ja muutokset kehon ulkonäössä viestivät meille asioita, joita kehossamme tapahtuu. On siis hyvä opetella kuuntelemaan näitä merkkejä ja vastaamaan niihin.

Tässä yltäkylläisyyden maassa, missä ruoka tuodaan kotiovelle, on myös tärkeää tiedostaa omat ruokailutottumukset. Milloin syömme nälkään, milloin mielialan tai stressi vuoksi ja milloin se on sosiaalinen tapahtuma. Kuten alussa oli puhetta, ruoka on myös nautinto, joten sitä ei tarvitse paheksua. Muista kuitenkin tiedostaa miksi ja mitä milloinkin syöt.

Hyvää perjantaita toivotellen,

Ronja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s