Vaikka nykyisin työkulttuurissa ollaan avoimempia muun muassa etätöille ja liukuvalle työajalle, on edelleen vahvasti vallalla kahdeksasta neljään ajatus. Töitä tehdään maanantaista perjantaihin ja töissä vedetään tehokkuuden osalta aina maksimit. Robotille tämä rytmitys ei ole missään muotoa haaste, mutta kuinka moni meistä sopii kitkatta tähän muottiin?

Maailma pyörii aamuvirkkujen tahtiin

Ihmisistä noin 40% on aamuvirkkuja. Aamuvirkku nousee sängystä mielellään kukonlaulun aikaan ja päivän tuotteliain aika sijoittuu aamupäivään. Heille perinteinen kahdeksasta neljään työ soveltuu iltavirkkuja paremmin. Iltavirkkuja on puolestaan noin 30% väestöstä (suomalaisista n. 12%). Heille ominaisempi päivärytmi sijoittuu myöhemmäksi, eli illalla valvotaan myöhään ja vastaavasti aamuisin uni maistuu pidempään. Päivän tehokkain aika alkaa vasta iltapäivän puolella. Moni iltavirkku joutuu kuitenkin sopeutumaan aamupainotteiseen päivärytmiin, jonka seurauksena heidän työtehonsa laskee selkeästi aamuvirkkuihin nähden ja mm. unen määrä vähenee aikaisen herätyksen vuoksi. Ne jotka eivät lukeudu selkeästi aamu- tai iltavirkkuihin, ovat väliinputoajia, joiden luontainen päivärytmi on jotain näiden kahden väliltä. Heillekään perinteinen työrytmi ei ole optimaalinen, mutta ei välttämättä yhtä haastava, kuin iltavirkuille.

Mihin porukkaan itse lukeudut?

Vaikuttaisi siis siltä, että noin puolet väestöstä joutuu työskentelemään oman sisäisen kellonsa vastaisesti ja silti meiltä kaikilta odotetaan samanlaista työpanosta ja tehokkuutta. Onko tähän mahdollista vaikuttaa?

Omaa luontaista vuorokausirytmiä ei voi kokonaan muuttaa, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa tekemällä muutoksia arkeen.

  1. Valon lisääminen aamulla. Kirkasvalon lisääminen aamuun klo 5.00-9.00 välillä auttaa luontaisen vuorokausirytmin siirtämisessä. Kesää vasten lisääntyvä valo auttaa tässä, joten aamuinen luonnonvalo kannattaa hyödyntää!
  2. Liikunnan lisääminen aamuun tai varhaisiltapäivään. Pitkällä tähtäimellä myös liikunnan rytmittäminen aikaisemmaksi auttaa kehoa siirtymään kohti aikaisempaa vuorokausirytmiä.
  3. Päivän rytmittäminen. Rytmittämällä päivän toimet aamupainotteisemmaksi mm. ruokailun, liikunnan ja illan askareiden suhteen, helpottuu aikaisempi nukahtaminen. Rauhoita siis illan askareet hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, jotta keho ei käy ylikierroksilla ennen nukahtamista.

Onko täydellinen tehokkuus mahdollista?

Kun työpäivä alkaa, oletuksena on, että töitä paiskitaan samalla tahdilla aamusta iltaan. Keskipäivän väsymys ja työtehon lasku iltapäivää kohden koetaan ennemmin omana ”heikkoutena”, kuin luonnollisena kehon reaktiona. Väsymystä torjutaan kahvilla ja päikkärit kesken työpäivän on ehdoton ei. Pitää sitten ensiyönä nukkua enemmän tai viimeistään viikonloppuna kuitata univelat takaisin.

Onko tämä tuttua sinulle? Näkyykö iltapäivän kahvipöydässä jo hieman nuupahtanutta porukkaa?

Samoin kuin ihmiset ovat vuorokausirytmiltään erilaisia, myös päivän ”tehoalueet” vaihtelevat yksilöllisesti. Kuten aikaisemmin mainitsin, aamuvirkuilla päivän tehokkain piikki sijoittuu aamupäivän. Tämä hetki on otollinen keskittymistä vaativille tehtäville. Tätä seuraa ns. suvantovaihe, jonka aikana keho kaipaa palautumista ja lepoa. Aamupainotteisessa työssä tähän ajoittuu usein lounastauko, jonka jälkeen fiilis voi olla väsynyt ja tuntuu ettei ajatus tahdo juosta kunnolla. Suvantovaiheen aikana aivot käsittelevät aamupäivän tapahtumia ja aika onkin otollinen rauhallisemmalle pohdinnalle. Hyödynnä tämä aika ja käy vaikkapa haukkaamassa happea kevyellä kävelylenkillä yksin tai yhdessä työporukan kanssa. Kevyt aktiviteetti auttaa täydentämään voimavaroja loppupäivälle.

Kuva: https://www.hintsa.com/daily-rhythms/

Aamuvirkuilla alkaa iltapäivän koittaessa siirtymävaihe, jonka aikana alkaa toipuminen päivän rasituksesta ja on aika siirtyä työstä vapaa-ajalle. Siirtymävaiheen aikana ajatus harhailee helposti, joten tähän sopii parhaiten pienten juoksevien hommien hoitaminen. Työt, mitkä eivät vaadi suurta syventymistä. Kun ajatukset kulkevat omia ratojaan on myös hyvä kirjata ylös ideoita, mitkä putkahtavat mieleen, mutta joille ei juuri sillä hetkellä ole aikaa tehdä mitään.

Toisin kuin aamuvirkuilla, iltavirkuilla päivän luontainen rytmi kulkee toisin päin. Heillä aamun ensimmäiset tunnit sopivat parhaiten pienien juttujen hoitoon ja siirtyminen työtehtävästä toiseen on helpompaa. Keskipäivän suvannon jälkeen heillä alkaa sen sijaan päivän tehokkain piikki, jonka aikana keskittymistä vaativien työtehtävien hoito onnistuu parhaiten.

Kuva: https://www.hintsa.com/daily-rhythms/

Kehomme toimii siis vaihtelevalla teholla päivän eri vaiheissa ja sen vuoksi tasainen, maksimaalinen tehokkuus läpi päivän on mahdotonta. Kuitenkin, kun tiedostamme oman luontaisen päivärytmimme, voimme suunnitella päivän työtehtävät ja rytmityksen niin, että saamme hyödynnettyä luontaiset vireyden vaihtelut oikeanlaiseen työskentelyyn. Sen lisäksi että tästä on hyötyä oman jaksamisemme kannalta, olisi tärkeää, että myös työantaja ymmärtäisi nämä yksilölliset eroavaisuudet. Kun työilmapiiri ja esimiehen tuki kannustavat toimimaan oman vuorokausirytmin mukaisesti, saamme enemmän irti itsestämme, emmekä joudu kokemaan syyllisyyttä huonosta työtehosta väärään aikaan vuorokaudesta.

Tunnistatko itsessäsi nämä tehokkuuden eri muodot? Osaatko ja pystytkö hyödyntämään niitä omassa työssäsi?

Iloista loppuviikkoa toivottaen,

Ronja

Lähteet:
https://www.hintsa.com/daily-rhythms/
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006038845.html
Miksi nukumme – Unen voima, Matthew Walker

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s