EROON SYKSYN HARMAASTA ORAVANPYÖRÄSTÄ!

Tässä viimeviikkoina on saanut nähdä, kuulla ja tuntea harmaan kelin vaikutukset niin ympäröivissä ihmisissä kuin omassa fiiliksessäkin. Onhan masentava marraskuusää oiva puheenaihe tilanteessa kuin tilanteessa ja sen syyksi voi vierittää kaikki mahdolliset vastoinkäymiset. Ja tottahan sen on, ettei yksitoikkoinen pimeä sää tarjoa mielelle suuria elämyksen aiheita tai varsin auta pitämään vireystilaa korkealla. Mutta onko tämä harmaa mieliala ainoastaan seurausta taivaan väristä vai voisiko kyseessä olla myös itseään ruokkiva oravanpyörä?

Marraskuu, lupa velloa pahassa olossa

Kun ihanat syyskelin fiilistelyt varisevat syksyn lehtien kanssa maahan, ei tilalle jää kurjuutta kummempaa. Kuten kesällä ei ole lupa valittaa auringonpaisteesta ei marraskuussa ole lupa nauttia pimeästä ja harmaasta. Suomen kansa vaipuu syyshorrokseen ja kadut valtaavat zombit, jotka kulkevat öristen ja valittaen eteenpäin, odottaen uutta kesää tai edes sitä kunnon lumisadetta mitä ei kuitenkaan Helsingissä nähdä. Nämä zombit saavat voimansa siitä harmaasta pilvilautasta, joka antaa luvan kulkea mieli maassa. Pääsisipä etelän auringon alle, pois täältä Suomen loskasta…

On fakta, että pimeä vuodenaika aiheuttaa väsymystä, apeutta ja jopa masennusta, mutta monesti ilmassa leijuu myös yhteisön ylläpitämä illuusio. Kun ympärillä valitetaan jatkuvaa väsymystä, koleutta ja pimeyttä, saa olla melkoinen taistelijaluonne, jos ei anna tämän vaikuttaa myös omaan fiilikseen. Jatkuva asioiden jankkaaminen muuttuu lopulta todeksi sekä kehossamme että mielessä. Ja taas on yksi muuten pirteä kaduntallaaja muutettu osaksi zombielaumaa.

1. Millaista on sisäinen puheesi?

Kun aamut ja illat alkavat hämärtyä, herääkö sisälläsi syksyn mörrimöykky, joka alkaa kuiskia korvaasi negatiivisia asioita?

”Äh, eihän tässä pimeässä saa silmiään auki”

”Väsyttää tämä pimeä eikä edes litra kahvia pidä hereillä…”

”Sisälläkin on niin kylmä koko ajan ja ikkunasta näkyy vain harmaa taivas”

”On tämä perseestä”

Jos asenteemme pimeää vuodenaikaa kohtaan on jo lähtökohtaisesti negatiivinen, emme suo itsellemme edes mahdollisuutta selvitä siitä virkeänä ja hyvillä mielin. Kun lisäämme tähän negatiiviseen ajatteluun vielä ruumiinkielen (hartiat lysyssä, pää roikkuen eteenpäin, käpertyen siihen neuleeseen sohvannurkassa), joka tukee huonoja fiiliksiä, koktaili kaamosmasennukselle on valmis.

Monen mielelle pimeys ja harmaus on raskasta jo itsessään, ilman että sitä tarvitsisi omalla toiminnallaan vielä ehdoin tahdoin edistää. Siksi suosittelenkin jokaista pohtimaan niinä väsymyksen ja masennuksen hetkinä, miten itse vaikutat omaan fiilikseesi. Ryvetkö apeudessa kuunnelleen surullista musiikkia ja uhriutuen tilanteelle, vai oletko oikeasti yrittänyt vaikuttaa omiin tunteisiisi positiivisesti. Kävitkö ulkona haukkaamassa happea, kun taivas oli edes asteen verran kirkkaampi? Oletko syönyt monipuolisesti kasviksia ja nukkunut edes sen seitsemän tuntia? Yritätkö ajatuksen tasolla päästä irti vi****ksen aiheesta, mihin et valitettavasti voi vaikuttaa mitenkään? Ja kun olet näitä kaikkia kokeillut, voit vielä viimeisenä tehdä pienen päivityksen ulkoiseen olemukseen: seiso ryhdikkäästi (vaikka olisikin kylmä ja pimeä) ja hymyile. Fake it till you make it. Saattaa tuntua alkuun tyhmältä, mutta usein kehollamme on hyvin vahva vaikutus myös sisäiseen olemukseemme. Joten jos edes huijaat itsellesi hyvän fiiliksen, saattaa se parhaassa tapauksessa lopulta myös aidosti muuttua sellaiseksi!

Pimeyteen itsessään et voi vaikuttaa, mutta oman pään sisällä pystyy tekemään hyvinkin paljon asioita, jotta oma suhtautuminen asiaan paranisi. Sen sijaan, että annat mielesi pönkittää negatiivisa tunteita, ota itse ohjat käsiisi ja suuntaa ajattelu positiivisemmille raiteille!

2. Mitä sanot ääneen?

Ei siinä vielä mitään, että moni meistä edistää omaa kaamosmasennustaan pönkittämällä ajatuksissaan pimeyden kurjuutta, mutta moni myös möläyttelee nämä ajatukset kaikkien kuultavaksi. Mikä olisikaan piristävämpää kuin työpäivän aloitus yhteisellä valitusvirrellä aamun pimeydestä ja vesisateesta?

”On se niin kurjaa, on on…”

Valittaminen on varsin mukavaa ja siihen voivat usein osallistua kaikki yhteisen kahvipöydän ääressä, mutta mihin se vie koko porukan tunnetilaa? Porukassa tyhmyys tiivistyy, mutta niin tiivistyy myös negatiiviset tunteet. Vaikka olisit aloittanut päiväsi hyvin ja energisenä, voi tämän kaiken viedä pois ilmapiiri ja puheenaiheet, jotka kohtaat päivän aikana. Samoin saatat itse viedä jonkun hyvän fiiliksen valittamalla niinkin turhanpäiväisestä asiasta, kuin säästä.

Usein sanomme asioita, mitkä tuntuvat tyhjänpäiväisiltä eivätkä välttämättä omaan korvaan edes tunnu valittamiselta. Mutta kun näitä negatiivissävytteisiä kommentteja heitellään väliin kuin väliin ja usein yhteiseksi keskustelunaloitukseksi, muuttuvat ne kuin huomaamatta osaksi arkipäivää. Kun sosiaalinen ilmapiiri tukee jatkuvasti kevyttäkin negatiivisuutta, katoaa hyvin pian myös sieltä taivaalta viimeisetkin harmaan sävyt.

Älä siis ole ankeuttaja sosiaalisessa ympäristössäsi. Toki on paljon asioita, mitkä on sanottava ääneen vaikkeivat ne kivalta kuulostaisikaan, mutta vielä tähän päivään mennessä ei aurinko ole ruvennut paistamaan yhteenkään risukasaan, missä valituksen aiheena on ollut syksyn pimeys.

Joten, olisiko nyt aika tehdä muutos kohti valoisampaa loppuvuotta? Suodaan sekä itsellemme että kanssaeläjille positiivisemman ilmapiirin loppuvuosi ja nautitaan asioista, joita tämä vuodenaika meille suo. Pimeyteen emme voi vaikuttaa, mutta suhtautumiseemme voimme edes jonkin verran. Pyrkimällä näkemään asioiden hyvät tai edes neutraalit puolet, pääsemme varmasti pidemmälle, kuin takertumalla asioihin, joihin emme voi edes vaikuttaa.

Ja hei, jos syyskelin koleus ahdistaa, tässä muutama vinkki miten voit asiaan vaikuttaa:

  1. pue enemmän vaatetta päälle
  2. pue enemmän vaatetta päälle
  3. pue enemmän vaatetta päälle

Iloisempaa marraskuuta toivotellen,

Ronja

Reader Interactions

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *