HYVINVOINNIN ANSAINTALOGIIKKA – MIKSI MEIDÄN TULISI MUUTTAA AJATTELUTAPAAMME

Oletko koskaan pohtinut omaa ajatuksenjuoksuasi, kun rojahdat työpäivän jälkeen sohvalle, nakkaat suklaapatukan kassahihnalle tai otat lasillisen kuohuvaa loman kunniaksi? Ovatko nämä neutraaleja hyvänolon hetkiä vailla sen kummempia ajatuksia vai liittyykö niihin jonkin asteinen ansaitsemisen tunne raskaan päivän tai pitkän työrupeaman johdosta?

Olen viime aikoina pohtinut erilaisia tilanteita sekä kuunnellut keskusteluissa tätä ansaintakulttuurin vahvaa läsnäoloa. Vaikuttaisi siltä, että enemmän tai vähemmän kaikki hyvää oloa tuottava tekeminen ja syöminen pitää ensin ansaita jollakin verukkeella ennen kuin siitä voi nauttia täysillä. Tai ainakin kaikki sellainen tekeminen, mikä ei suoranaisesti ole yhdistettävissä mihinkään tavoitteelliseen rentoutumiseen, kuten joogaan tai piikkimatolla makaamiseen. Sen sijaan vaikkapa sohvalla makaaminen tai päiväunet vaativat pientä ponnistelua, ennen kuin ne ovat oikeutettuja. Nehän ovat lähtökohtaisesti laiskottelua ja laiskottelu itsessään ei ole suotavaa, ellei sitä ole ensin ansaittu jollakin ikävällä työllä. Mitä syömisen ansaitsemiseen tulee, niin harvemmin tarvitsee ansaita tasapainoista lautasmallin mukaista lounasta, kun taas mäkkäriateriaa tai suklaalevyä varten taustalla pitää ehdottomasti olla raskas ja kiireinen päivä töissä tai kunnon urheilusuoritus.

Miksi tällainen ajattelutapa on mielestäni ongelmallinen?

Nykyinen elämämme pyörii lähtökohtaisesti muutenkin rahan ansaitsemisen ympärillä. Pitääkö meidän arvottaa myös kaikki muu tekeminen ansaitsemiskulttuurin ympärille? Onko tosiaan niin, että sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi on oikeutettua vasta kun kurjuutta on kärsitty tietty määrä?

Jos mietimme ihmiskehoa kokonaisuutena, tarvitsee se sekä aktiivisuutta että joutenoloa sopivassa tasapainossa toimiakseen kunnolla. Aktiivista hereilläoloaikaa seuraa väistämättä tarve unelle ja palautumiselle riippumatta siitä, mitä tuo päivänaikainen aktiivisuus on ollut. Myös kääntäen riittävä määrä unta tarvitsee vastapainokseen aktiivisuutta. Tätä kutsutaan uni-valverytmiksi. Lisäksi ihminen tarvitsee palauttavia hetkiä myös päivän oheen, jotta palautuminen yöllä voi käynnistyä kunnolla. Näin ollen lyhyet pätkät joutenoloa päiväsaikaan ovat enemmän kuin perusteltuja, ilman sen kummempaa ansaitsemista.

Mitä sen sijaan tulee herkkujen ja vaikkapa alkoholin ansaitsemiseen, ei näiden osalta päde samalla lailla fyysisen hyvinvoinnin perustarpeet. Näihin liittyy kuitenkin monesti erilaiset mielihyvän tunteet sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kanssakäymisen tarpeet. Toki hauskaa voi olla ilman alkoholiakin ja elokuva voi olla hyvä ilman mässyäkin, mutta kokonaisuuden näkökulmasta tunnelma ja kokemus voi olla hyvin erilainen.

 

Herkkujen ansaitsemisessa näen suurempana ongelmana sen, että se vääristää meidän suhdettamme syömiseen sekä omaan kehoomme. Lähtökohtaisesti ravinto on unen ohella perustarve ja sen arvottaminen joksikin muuksi, haittaa neutraalia suhtautumistamme ruokaan. Pahimmillaan se voi johtaa erilaisiin syömishäiriöihin tai tunnesyömiseen. Tiedostamattomana siirrämme näitä ajatusmalleja myös eteenpäin jälkikasvullemme. Miltä kuulostaisi Petteri 5v. tokaisu fudistreenien jälkeen ruokapöydässä: ”mä oon niin ansainnut nään lihapullat”.

Ruoka on yleinen palkitsemisen muoto niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Erona vain on se, että asiat mitä ihminen tekee palkintonsa eteen, ovat usein sellaisia mitä sen pitäisi tehdä joka tapauksessa. Tarvitsetko tosiaan palkinnon tiskikoneen täyttämisestä, töiden tekemisestä tai lenkille lähtemisestä. Jos tarvitset, tarvitseeko palkinnon olla jotakin sellaista, mikä liittyy elämisen perustarpeisiin?

Toki tiettyihin tilanteisiin kuuluu myös palkinnot ja tunnustus hyvästä työstä. Mutta onko palkinto itsessään se asia, mikä tekee tapahtuneesta merkityksellisen? Jos Leijonat voittaa tänään kultaa MM-kisoissa, onko se kultainen mitali loppujen lopuksi se palkinto vai onko palkinto jotain suurempaa? Tunnetila, yhteenkuuluvuus, voitto ylipäätään? Kun kohtaat arjessasi palkitsemisen ja ansaitsemisen tunteita, kannustan sinua pohtimaan mistä nämä tunteet ja ajatusmallit kumpuavat. Ovatko ne syvälle juurtuneita opittuja toimintamalleja tai sosiaalisesti hyväksyttyjä selitysmalleja, joilla pyritään oikeuttamaan tekeminen mikä ei ole tuottavaa tai suoranaisesti terveyttä edistävää. Oikeutatko tällä selittelyllä jotain, mikä ei lähtökohtaisesti tee terveydellesi hyvää tai on muutoin ristiriidassa esimerkiksi arvojesin kanssa. Koeta löytää pohjimmianen syy tarpeen takana ja arvota toiminta sen pohjalta.

Jos olet ollut pitkän kiireisen päivän töissä, etkä ole ehtinyt syömään kunnolla missään välissä, on hyvin todennäköistä että kaikki rasvainen, suolainen ja hiilihydraattipitoinen ruoka houkuttelee. Kyseessä ei ole nimenomainen ansaitseminen roskaruualle, vaan kehosi yksinkertaisesti tarvitsee energiaa. Jos päädyt tällä kertaa arvottamaan pikaruuan nopeuden kotikokkauksen edelle, niin fine. Jos koet, että pikaruoka ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto jokaisen työpäivän jälkeen, osaat varmasti myös muuttaa käytöstäsi muiden päivien osalta niin, että ruokarytmi pysyy paremmin hallussa, etkä joudu turvautumaan päivittäin hätäratkaisuun.

Kun tällätavoin pysähdyt miettimään, voit hiljalleen muuttaa ajatteluasi kohti järkevämpää suhtautumista hyvinvoinnin osa-alueisiin ja samalla oppia aidosti nauttimaan niistä hetkistä, kun herkuttelet, juhlit, laiskottelet tai teet jotain muuta, mikä tuottaa sinulle hyvää oloa.

-Ronja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *