KIIREETÖN JOULU?

Kohta se on, joulu ja loma! Rakastan joulua ja sen tunnelmaa, ruokaa ja yhdessä oloa. Ja täytyy myöntää, että täällä on joululaulut soineet jo hyvän aikaa ja ensimmäinen kilo joulutorttuja köllöttelee iloisesti vatsanpohjalla. Vaikkei lunta ole vielä näkynyt, ei se ole estänyt joulutunnelmaan virittäytymistä!

Jouluna on lupa rentoutua ja viimeisiä sähköposteja siivittävätkin rauhalliset joulun toivotukset ja kehotukset nauttia kiireettömyydestä. Mutta onko joulu tosiaan sitä, kiireetöntä ja rauhallista? Ainakin kaikesta jouluhössötyksestä päätellen joulu on kaikkea muuta kuin rauhoittumisen aikaa monessa perheessä. Lahjastressi, leipominen ja laatikoiden väsääminen. Jouluruuhkat ja kitisevät lapset takapenkillä.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt…”

Kaikki se valmistelu ja odotus, onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Muutenhan meillä olisi koko kansa burn outin partaalla vuoden ympäri! Totta kai jouluun liittyy paljon myös positiivista stressiä. Ainakin itselleni jouluvalmistelut ovat mielekkäitä ja vähän erityisempää juhlaa varten on aina kiva panostaa. Mutta missä kulkee raja, jolloin kivasta tulee pakonomaista suorittamista?

Meillä jokaisella on jonkinlainen kuva täydellisestä joulusta, ja osalla odotukset sen suhteen ovat korkeammalla kuin toisilla. Perheen kesken yhdessä vietetyssä joulussa on mahdollisuudet sekä iloiseen juhlaan että täystuhoon. Toivottavasti kuitenkin siihen ensimmäiseen. Olen pohtinut, mitkä asiat joulussa stressaavat eniten ja miten voisin omalla suhtautumisellani vaikuttaa niihin. Lähtökohtana on kuitenkin nauttia loma-ajasta ja Joulusta. Onhan se kuitenkin vain kerran vuodessa!

Joululahjat – pakkopullaa vai antamisen iloa?

Olemme kasvaneet kulttuurissa, missä lahjojen antaminen kuuluu osaksi joulua. Miksi muuten se Joulupukki kolkuttelisi ovelle? Lahjojen antaminen on kivaa, kun tietää toisen ilahtuvan lahjasta. Samoin on hienoa avata kääreet paketista ja yllättyä, miten läheinen on osannutkin hankkia juuri sitä mitä on toivonut. Mutta entäpä sitten kun jouluun on enää päivä tai kaksi ja on pakko sännätä paniikissa jouluostoksille löytääkseen jotain annettavaa? Vuosien mittaan ehdottomasti suurimmat stressin aiheet ovat omalla kohdallani olleet joululahjat. Kenelle kaikille lahja pitää antaa ja miten ihmeessä keksiä kaikille sopiva lahja. Tuntuu uuvuttavalta ja toden teolla stressaavalta pohtia pää puhki keksiäkseen kaikille persoonalliset ja oikeasti hyödylliset lahjat. Ja jos lahjat pitää keksimällä keksiä, mennään mielestäni pikkaisen metsään koko ajatuksen kanssa. Eikös lahjojen perimmäinen tarkoitus ole tuottaa iloa sekä lahjan saajalle että antajalle? Voiko joulu olla Joulu ilman lahjapaperien rapinaa? Nykymaailmassa, missä kaikilla on kaikkea, tuntuu turhuudelta hankkia tavaraa vain antamisen pakosta, mutta silti lahjakulttuuri tahtoo istua sitkeästi paikallaan.

Omassa lähipiirissä asia on ratkennut pitkälti omalla painollaan. Alkuun lahjalistalta karsiutui suuri määrä kavereita, kun taidettiin kasvaa yli kaikista suklaarasioista ja hassuista höpöhöpölahjoista. Sittemmin myös perheenjäsenille on hankittu lahjat hieman matalammalla kynnyksellä tai vedetty kynnys kokonaan sileäksi. Sopimalla yhteiset pelisäännöt lahjojen hankintaan on löytynyt ihan toimiva kultainen keskitie stressin ja antamisen ilon välille. Ja hei, joulupukille voi kirjoittaa myös aikuisena, jolloin säästyy varmemmin mitä eriskummallisimmilta koriste-esineiltä ja hilavitkuttimilta!

Jouluruuat – sen seitsemää sorttia

Yksi joulun keskeisimmistä aiheista on varmastikin ruoka. Sen määrä ja laatu. Jouluna pöydät notkuvat kaikennäköisiä herkkuja ja vatsa pömpöttää iloisesti aina Tapaninpäivään asti. On laatikkoa ja kinkkua, kalaa, rosollia ja leivoksia suklaata unohtamatta. Ja stressiä. Missä välissä kaikki ehditään valmistaa? Minkä kaiken voi tehdä etukäteen ja mikä kaikki silti jäi viimetippaan. Ja kun ruoka on pöydässä, pitäisi kuitenkin syödä maltillisesti, ettei joulukiloja kerry liikaa, joka taas johtaa siihen, että ruokaa jää pyörimään jääkaappiin, mutta eihän se käy! Taas kerran, onneksi joulu on kerran vuodessa, joten vaikka vetäisin masun täyteen kinkkua ja suklaata, se tuskin kaataa koko vuoden hyvää työtä. Ja onhan uusi vuosi ja uusi minä jo aivan nurkan takana. Kuntokuuri voi alkaa sitten ensi vuonna!

Syöminen itsessään ei ole useinkaan ollut minulle se stressin aihe. Paitsi jos After Eightit ovat jääneet kaiken kiireen keskellä kauppaan! Mutta kyllähän sitä jouluna on pientä paniikkia havaittavissa, kun kaikkien ruokalajien välissä pitäisi ehtiä vähän sulatellakin. Vinkkinä kuitenkin kaikille, joita se joulun ylensyöminen ahdistaa: ei se tuleva vuosi ole hyvinvoinnin kannalta menetetty tapaus, vaikka se suklaa jouluna maistuisikin vähän hövelimmin. Ja myös jouluna harrastettu liikunta on hyväksi, vaikkei se kaikkia suklaakaloreita polttaisikaan.

Yhdessä olo – ihanaa aikaa perheen kesken

Kaikesta fiilistelystä huolimatta tuntuu, että monen perheessä jouluun liittyy myös pieni jännittynyt lataus siitä, meneekö kaikki nyt niin kuin on suunniteltu. Meillä jokaisella on omat mielikuvamme ja toiveemme siitä, millainen joulun tulisi olla ja mitä useampi ihminen liittyy hämmentämään tätä joulun soppaa, sitä todennäköisemmin sattuu myös yhteentörmäyksiä, kun kaikkien toiveet eivät toteudukaan. On perinteitä mistä osa haluaa pitää kiinni samalla kun toinen puoli haluaisi jo päästää irti. Yksi haluaa antaa kaiken mennä omalla painollansa, kun toinen haluaa, että sovitut suunnitelmat pitävät. Ehkäpä joulupukista luopuminen onkin suurempi kolaus vanhemmille kuin lapsille?

Yhdessä olo myös tuttujen ja rakkaiden ihmisten kanssa muuttuu helposti tukalaksi, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Jostakin syystä läheisille ihmisille on helpompi näyttää aidot tunteet niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi jouluna taidetaankin kaivata Hakuna Matata -ajattelua vielä tavallistakin enemmän. Mitä useampi ihminen voi vaikuttaa tuleviin tapahtumiin, sitä todennäköisemmin kukaan ei voi yksin hallita näytöstä. On siis hyvä hyväksyä jo hyvissä ajoin, että kaikki omat odotukset eivät mitenkään voi täyttyä ja silti meillä kaikilla voi olla oikeinkin kivaa. Mitä paremmin jokainen pystyy hyväksymään muutokset omassa täydellisessä joulussaan, sitä helpompi on päästää irti stressaavasta kaavasta asioiden suhteen ja nauttia vain hetkestä.

 

Itse olen huomannut pitäneeni kynsin ja hampain kiinni joistakin jouluperinteistä ja itselle ”tärkeistä” asioista vain siksi että ne kuuluvat jouluun. Jälkikäteen tai nyt etukäteen mietittynä minulle tärkeä joulu ei kuitenkaan ole kiinni siitä, että asiat menevät tietyllä tavalla, vaan siitä että saan nauttia aidosti stressittömästä ja kiireettömästä joulusta rakkaiden läheisten kanssa. On siis yhdentekevää, vaikka lahjapaperiin olisi kääritty vessapaperia (voiko käytännöllisempää lahjaa olla?) ja lanttulaatikko olisi unohtunut pakkaseen (kunhan porkkanalaatikko on pöydässä!), kunhan yhdessä on kivaa ja hyvä olla.

Näillä ajatuksilla haluan toivottaa kaikille meidän lukijoillemme kiireetöntä ja rauhallista Joulua! Muistakaa suunnata energianne niihin asioihin millä on oikeasti merkitystä.

-Ronja

Reader Interactions

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *