MITEN HYVINVOINTI NÄKYY LIIKUNNANOHJAAJAN ARJESSA?

Kun auttaa työkseen muita ihmisiä voimaan paremmin, huomaan että ihmisten mielikuvat omaa arkeani ja hyvinvointiani kohtaan hipovat täydellisyyttä. Liikunta-alan ammattilaisena liikun paljon enemmän kuin muut, syön paljon terveellisemmin ja voin kaikin puolin hyvin läpi vuoden. En syö pizzaa, koska se on epäterveellistä ja valitsen portaat aina hissin sijaan. Mielikuvissa liikunta-alan ihmiset suorittavat elämää hyvinvoinnin osalta ihan eri levelillä kuin muut. On tietenkin kiva, että elämäntapani heijastaa muiden silmissä hyvää esimerkkiä, mutta täytyy myös todeta, että tämän täydellisen elämäntavan taustalla pyörii ihan normaali arki omine haasteineen ja epätäydellisyyksineen. Siksi ajattelinkin vähän avata omaa arkeani hyvinvoinnin näkökulmasta.

Hyvinvoinnin kulmakivet:

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Ruoka on arjessani monella tapaa tärkeä tekijä hyvinvoinnin lähteenä. Ensinnäkin säännöllinen ruokarytmi ja monipuolisuus luovat perustan tasaiselle energiansaannille ja siten jaksamiselle läpi päivän. Syömiset on suunniteltu useammalle päivälle etukäteen, jottei joka päivä tarvitse arpoa kaupassa ja kotona mielitekojen kanssa. Tällöin energian voi suunnata suoraan ruuanlaittoon ja kiireisinä päivinä etukäteen valmistettu ja suunniteltu ruokailu mahdollistavat tehokkaan tankkauksen ja jaksamisen.

Mutta sitten se toinen tärkeä näkökulma: ruoka on minulle myös erittäin tärkeä nautinnon lähde. Rauhassa syöty aamupala ja yhdessä valmistettu päivällinen antavat vatsan täytteen lisäksi todella paljon iloa arkeen. Lukeudun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka ennemmin elävät syödäkseen kuin syövät elääkseen. Vain harvoin suhtaudun ruokaan pelkkänä energiana, ja sen vuoksi haluan valmistaa ruokaa, joka on sekä terveellistä, mutta ehdottomasti myös hyvän makuista. Arkiruuassa terveellisyyden näkökulma korostuu, mutta ei silloinkaan maun kustannuksella. Jääkaapista löytyy voita ja kermaa, mutta samoin myös sesonkikasviksia, yrttejä ja varsinkin kesällä marjoja.

En ole koskaan kokenut tarvetta rajoittaa syömistäni ja mielestäni myös terveelliseen elämäntapaan ja ruokavalioon kuuluu silloin tällöin pizzaa, hampurilaisia ja karkkia. Siksi koen tietynlaista huvittuneisuutta, kun ihmiset yllättyvät siitä, että myös me liikunnanohjaajat syömme silloin tällöin roskaruokaa siinä missä muutkin.

Aamupalassa yhdistyy kaikki, hyvä ruoka ja ihana hetki.

Unta palloon

Ruoan lisäksi unella on minulle tärkeä rooli arjen jaksamisessa ja hyvinvoinnissa. Haluan pitää kiinni riittävästä unen määrästä, joka on kohdallani reilu kahdeksan tuntia. Kun arki rullaa normaalisti, menen nukkumaan n. klo 23.00 ja herään 7.00. Pikkuhiljaa koitan saada nukkumaanmenoa aikaistettua, sillä tällä hetkellä se on unen pituuden kannalta liian myöhään. Kesällä nukkumisrytmi on venähtänyt myöhemmäksi ihan vain siitä syystä, että ei aina malta mennä nukkumaan ajoissa. Tätä tosin kompensoin sitten nukkumalla pidempään aamulla. Syksyn normaalimman työrytmin alkaessa unirytmiin on kuitenkin palattava tiukemmin, jotta energiaa riittää koko päivälle.

Olen suhteellisen hyväuninen, eikä minulla ole nukkumisen kanssa haasteita, kuten nukahtamisvaikeutta tai heräilyä yöllä. Sen vuoksi uneen satsaaminen tulee minulta luonnostaan. Myös päikkärit kuuluvat arkeeni monessa muodossa. Parin minuutin power napit ennen illan ohjauksia tai 20-45min keskellä päivää. Yrittäjänä olen kiitollinen siitä, että voin ottaa päikkärit kesken työpäivän, ilman että siitä tulee sanomista.

Liikunnan ilo

Kuten alavalintakin jo kertoo, liikunta kuuluu selkeäksi osaksi arkeani. Suurin osa viikon rasituksesta kertyy työn puolesta, mutta aikaa riittää myös omille harrastuksille. Itselleni tärkein tekijä liikunnan harrastamisessa on se, että se on kivaa. Ei pelkästään se perään kuulutettu hyvä fiilis treenin jälkeen, vaan tekemisestä itsessään pitää myös nauttia.

Liikunta tuo hyvän fiiliksen keholle ja silloin ei tarvitse keksittyä mihinkään muuhun, joten myös aivot saavat irtioton muista arjen asioista. Harjoitteluun käytetty aika on vain minulle varattua aikaa, mistä pidän tiukasti kiinni. Kuten kalenterissa lukee työlle varattu aika, siellä on myös oma paikka harrastuksille. Niiden päälle ei sovita muuta.

Liikunnan suhteen menen hyvin rennolla asenteella ja juurikin fiilispohjalla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että jos ennen treenejä laiskottaa sohvalla, jäisin siihen helposti makaamaan. Pieni kehtuutus kuuluu silloin tällöin asiaan, mutta jos siitä tulee vallitseva olotila, on silloin aika pysähtyä miettimään, missä on vika.

Harrastusten lisäksi aktiivisuus näkyy myös työssä ja vapaa-ajan vietossa. Toimistopäivinä istuminen monta tuntia putkeen ei tule kysymykseen, vaan pakko siinä välissä on härvätä kaikenlaista. Joko ihan taukoliikunnan muodossa tai työasentoja vaihdellen. Lomailuun ja vapaapäiviin liikuntaa tulee sen sijaan usein huomaamatta. Kävelylenkit äänikirjaa kuunnellen, firsbeegolfia perheen kanssa ja pingistä taloyhtiön harrastetilassa. Tekemiseksi valikoituu helposti jotain sellaista, missä liikunta tulee kaupanpäälle (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö välillä sitten rötvätä sohvalla tunteja putkeen telkkaria katsoen).

Kaikki se muu, mikä tekee arjesta ihanaa

On helppo luetella oppikirjasta tietyt perusasiat, mitkä kun laittaa kuntoon, fiilis on hyvä ja sekä mieli että keho voi hyvin. Elämässä on kuitenkin paljon yksittäisiä muitakin asioita, mitkä lisäävät hyvinvointia ja tekevät arjesta erityistä. Yksi selkeä juttu on se, että teen arjessa itselleni mieluisia asioita mahdollisimman paljon. En täytä kalenteria niin täyteen, etteikö sieltä löytyisi aikaa tehdä spontaanisti sitä, mitä kulloinkin huvittaa. Tämä vapaus omaan arkeen on minulle todella tärkeää. Lisäksi luon arkeen hetkiä, mistä nautin. Katan pöydän ruokailua varten ravintolatyyliin, syyshämärillä sytytän kynttilät ja käperryn huovan alle lukemaan kirjaa, vietän hidasta sunnuntaita parvekkeella syventyen lehteen ja kuunnellen lintujen viserrystä… Varaan siis oikeasti aikaa niille asioille, mitkä tuottavat hetkessä nautintoa, enkä vain haaveile niistä.

Vaikka arkeni on kokonaisuutena sellaista, mistä nautin ja missä voin hyvin, on aina tietenkin myös asioita, missä haluan kehittyä ja oppia lisää. Nykyisessä ruutuyhteiskunnassa ikuisuusprojektina harjoittelen keskittymistä vain yhteen asiaan kerrallaan. Tai paremminkin, opettelen jättämään puhelimen pois tilanteissa, missä sitä en oikeasti tarvitse. Kun katson telkkaria, en selaa puhelinta (en varmasti ole ainut), ennen nukkumaanmenoa annan mahdollisuuden unelle, viestittely samalla, kun olen jonkun kanssa… Ruutu varastaa huomaamatta niin paljon aikaa, minkä voisi käyttää paljon paremmin (ei välttämättä tehokkaammin), että haluan tietoisesti pyrkiä tästä tavasta pois.

Toinen työn alla oleva juttu hyvinvointini eteen on oman mindsetin muuttaminen positiivisempaan suuntaan. Huomaan miettiväni asioita helposti negatiivisuuden kautta, vaikka se ei päällepäin näkyisikään. Sisäisesti se kuitenkin kuormittaa ja vie turhaan pois sitä positiivista fiilistä, minkä voisin oman ajattelutavan muutoksella ottaa vastaan. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat aina löytää heti sen positiivisen näkökulman ja ehkä jättää täysin huomiotta sen negatiivisuuden, minkä itse näin ensimmäisenä. Tämäkin on varmasti pidemmän harjoittelun projekti, mutta eipä tässä muuten iloisessa ja hyvinvoivassa arjessa mihinkään kiire ole.

Kokonaisuudessaan voisin sanoa, että hyvinvointi näkyy arjessani tiettyinä rakenteina, mitkä pitävät koko höskää pystyssä ja sen päälle lisättyinä pienempinä tekoina ja asioina, mitkä tekevät arjesta erityistä. Kuitenkin kaikki nämä asiat vaativat minulta tietoisia valintoja ja päätöksiä sen suhteen, mitä pidän itselleni tärkeänä. Hyvinvointi ei vain putoa taivaasta tiettynä kimpaleena meidän jokaisen päälle, vaan siitä pitää pitää huolta ja kehittää, jotta se säilyisi ja auttaisi jaksamaan läpi elämän.

-Ronja

 

Reader Interactions

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *